Kvakkula, mielen tila

 

Kvakku, sanoi lapsenlapsemme, jonka kieli ei taipunut ääntämään nimeä Jansku. Se kuulosti niin hauskalta, että päätimme nimetä uuden kotimme Kvakkulaksi.

Kvakkula on myös mielentila. Se on juuri kaupungista takaisin maalle muuttaneen ihmisen iloinen kiekaisu, kun pakkasyönä matkalla ulkohuussiin hän nostaa katseensa taivaalle ja näkee tähdet kirkkaampana kuin koskaan kehäkolmosen sisäpuolella. 

Kvakkula on kutsu parantavaan kohtaamisen itsen, toisen ja luonnon kanssa.